Liikunta ja terveys

Liikunnan myönteisistä terveysvaikutuksista on olemassa kiistatonta tutkimusnäyttöä. Liikuntaa lisäämällä voidaan väestön hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä merkittävästi parantaa sekä säästää julkisen sektorin kustannuksia.

Tuoreimpien tutkimusten mukaan suomalaisen aikuisväestön harrastusliikunta on lisääntynyt viimeisen 25 vuoden aikana, mutta samalla jokapäiväinen työmatka- ja muu arkiliikunta on vähentynyt. Merkittävää on, että vain noin puolet aikuisväestöstä liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Lasten ja nuorten parissa liikunta-aktiivisuus on jakautunut voimakkaasti. Eräissä tutkimuksissa on todettu, että kaksi kolmasosaa lapsista liikkuu terveen kasvun kannalta riittämättömästi ja että jopa viidesosa 15 - 18-vuotiaista on liikunallisesti täysin passiivisia. Iäkkäillä ihmisillä liian vähäinen fyysinen aktiivisuus aiheuttaa toimintakyvyn heikkenemistä, itsenäisen arkitoiminnan rajoittumista sekä ennen aikaista hoivan tarvetta.

Liikkumattomuus lisää huomattavasti monien sairauksien vaaraa. On arvioitu, että passiivisilla henkilöillä sairauksien vaara suhteessa kohtuullisesti liikkuviin on: sepelvaltimotaudissa, aivohalvauksessa ja lihavuuden kehittymisessä noin kaksinkertainen, aikuisiän sokeritaudissa 20 - 60 prosenttia, verenpainetaudissa 30 prosenttia, paksusuolen syövässä 40 - 50 prosenttia ja osteoporoottisissa luunmurtumissa 30 - 50 prosenttia suurempi. Nykyisin korostetaan myös vanhaa totuutta "Terve sielu terveessä ruumiissa" eli liikunnan sekä ennaltaehkäisevää että hoitavaa vaikutusta mielenterveysongelmiin.